Pienpuolueiden rauhantahto yllätti

Harmi, että pienpuolueita haastateltiin eilen Ylellä samaan aikaan, kun MTV:llä oli menossa pääministeritentti viiden suurimman puolueen puheenjohtajien kanssa. Harmi siksi, että meistä politiikasta kiinnostuneista katsojista varmasti suuri osa valitsi isojen puolueiden seuraamisen. Itse surffailin molempien ohjelmien välillä, kunnes huomasin, että eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla on minulle enemmän uutta kerrottavaa.

Yhdeksän puoluejohtajan haastattelu oli kokeneellekin puheenjohtajalle haastava ja tentistä muodostui aluksi kovin puheenjohtajakeskeinen. Keskustelu kuitenkin paransi juoksuaan, mitä pidemmälle mentiin. Minusta oli mielenkiintoista nähdä, miten monelta pienpuolueelta löytyi eri teemoihin perusteltuja, mutta ihan omanlaisiaan mielipiteitä. Kyllä Suomesta on nykyisin moneksi.

Minua kiinnosti eniten puolueiden ajatukset yhteiskuntarauhasta ja puolustus- tai rauhanpolitiikasta. Erityisesti ne kiinnostivat siksi, että eduskuntapuolueiden anti näihin teemoihin on ollut aika vähäistä ja väsynyttä. Valtapuolueiden toimesta kuulee kyllä korulauseita, miten ”hyvä ulkopolitiikka ja kansojen välinen ystävyys on parasta puolustuspolitiikkaa”, mutta asiaa ei tästä juurikaan syvennetä – saatikka, että esitettäisiin keinoja, joilla rauhaa ja ystävyyttä oikeasti rakennettaisiin. Eduskuntapuolueiden rauhanpolitiikka-ajattelussa häiritsevää on siis se, että sitä ei oikeastaan ole. Päätöksiä näyttää syntyvän lähinnä puolustusvoimain edustajien – eli lobbareiden – tiedoilla ja ehdoilla. Esimerkiksi hävittäjähankinnat ollaan tekemässä melkein yks´yhteen sen mukaan, mitä ”kenraalit kertovat”. En ole nähnyt, että yksikään eduskuntapuolue olisi kunnolla kyseenalaistanut tätä 10 – 30 miljardin kokonaiskuluja.

Hävittäjärahat mieluummin todellisiin kuin oletettuihin uhkiin

Pienpuolueiden tentissä ainoastaan Piraattipuolueen Petrus Pennanen tuntui luottavan pelkästään kenraaleilta saatuun tietoon.

Eläinoikeuspuolueen Santeri Pienimäki olisi valmis jättämään hävittäjät tässä vaiheessa hyllylle. Hänen mukaansa meillä on tärkeämpiäkin asioita, esimerkkinä ilmastonmuutoksen torjunta. Feministisen puolueen Katju Aro oli samoilla linjoilla painottaen, että hävittäjähankinnoissa kymmenen miljardia sijoitetaan oletettuun uhkaan sen sijaan, että se laitettaisiin todelliseen uhkaan – ilmaston muutoksen torjumiseen. Aroa kuunneltuani en enää ihmettele, että vaalikoneet työntävät minulle feministien ehdokkaita; eikä ole ihme, että Aroa pidetään potentiaalisena Vihreiden äänisaaliin jakajana Helsingissä. Seksuaalirikollisuudesta keskusteltaessa hän argumentoi erinomaisesti kasvatuksen merkityksestä. Sekä Pienimäki että Aro kannattavat sukupuolineutraalia vapaaehtoista asepalvelusta, mutta eivät asevelvollisuutta.

Naapurin pitäisi olla naapuri eikä vihollinen

Itsenäisyyspuolueen Henri Aitakari oli sitä mieltä, että tulisi selvittää tarkkaan, voidaanko uusien ostamisen sijaan nykyisten hävittäjien elinkaarta pidentää. Kansalaispuolueen Sami Kilpeläinen oli samoilla linjoilla. Suomen Kommunistinen puolueen Juha-Pekka Väisänen piti 64:n koneen hanketta taloudellisesti kestämättömänä ja kertoi vastustavansa sitä ”täysin”. Hänen mukaansa ”Suomen pitää harjoittaa rauhanpolitiikkaa kaikkien naapureiden kanssa. Tällä hetkellä meille yritetään syöttää sellaista pajunköyttä, että naapurimme olisi meille vihollinen. Naapurin pitäisi olla naapuri eikä vihollinen.”

Pisimmälle sotilaallisen maanpuolustuksen alasajossa haluaisi Kommunistisen työväenpuolueen Mikko Vartiainen. Hänen mukaansa ”ei tarvita hävittäjiä, vaan tarvitaan rauhanpolitiikkaa”. Vartiainen rohkeni jopa esittää, että Suomessa ei tarvita edes armeijaa, vaan rajavartiolaitos riittää. Näinkin voi sivistysvaltiossa ajatella! Pidin Vartiaisen rauhallisesta olemuksesta ja siitä, että hän nosti esiin myös uutisoinnin, sotapropagandan ja tiedotuksen merkityksen. On totta, että jos oikeasti halutaan, internetin sisältöjä voidaan Suomessakin valvoa ja rajoittaa, myös seksuaalirikoksiin liittyvän materiaalin osalta. Ylen uutissisältöjenkään ei ole mikään pakko olla niin sota-, kriisi- ja väkivaltapainotteisia, pelkoja ja epävarmuutta rakentavia, kuin tällä hetkellä ovat.

Selkeästi kommunikoiva Liberaalipuolueen Tea Törmänen oli sitä mieltä, että HX-hanke itse selvittäisi, mikä on paras tapa korvata hävittäjien suorituskyky. Määrä ei ole hänellekään oleellista. Sen sijaan molempien sukupuolien tasa-arvo asepalveluksen osalta on. Henri Aitakari kontrasi tähän aika osuvasti. Hän kertoi olevansa sillä kannalla, että riittää, kun miehet opetetaan tappamaan. ”Jos vielä naisetkin opetetaan, niin mihin tämä maailma menee sen jälkeen.”

*******

En välttämättä onnistunut yllä tiivistämään tentin parasta antia, mutta kaiken kaikkiaan tuli selvästi fiilis, että moni tentissä olleista puoluejohtajista oli oikeasti ajatellut yhteiskunnan dynamiikkaa ja ainakin osalla heistä voisi olla hyvinkin annettavaa valtiollisessa päätöksenteossa.

Olen vahvasti sitä mieltä, että vakiintuneissa puolueissa on jääty liiaksi lobbareiden jalkoihin – ja vanha paradoksihan on, että monet politiikan toimijat käyttävät eniten energiaansa asioihin, joiden mittaluokan uskovat hyvin ymmärtävänsä. Isommissa asioissa, kuten kymmenen (tai kaiken kaikkiaan jopa kymmenien) miljardien hävittäjähankinnoissa kuunnellaan sitten aiheesta lobbaavia everstejä ja kenraaleja. Ei tule hyviä puolustus- ja rauhanratkaisuja näin. Ihan kuin ei tule hyvää kaivospolitiikkaa pelkillä kaivosalan toimijoiden ohjeilla tai hyvää yritystukipolitiikkaa vain isoja metsäfirmoja ja laivaliikennöijiä peesailemalla.

Linkki tenttiin

PS. En odota, että lukijaa kiinnostaa äänestyssuositukseni. Kerron silti. Minusta mahdollisimman monen tulisi ajatella ”soininvaaralaisittain” ja ymmärtää, että jos äänelleen haluaa vaikuttavuutta, ehdokkaalla pitää olla muiden hyvien pyrkimystensä ohella talousosaamista. Inhimillisyys on tärkeää, mutta pelkkä hyvä sydän ei riitä, jos miljoonat ja miljardit menevät sekaisin. Yhteiskuntamme kannalta tärkeimmät päätökset tehdään siellä, missä päätetään miljardien ja kymmenien miljardien kohtaloista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *