Kokemuksia tietoisuuden kentästä? Kerro muillekin.

Synkronisiteetti ja kummalliset sattumukset – onko sinulla ”kenttä”kokemuksia?

Synkronismi ja kollektiivinen alitajunta ovat käsitteitä, jotka C.G. Jung toi päivänvaloon jo viime vuosisadan alkupuolella. Sen jälkeen niistä on keskusteltu sekä tieteen parissa että asiasta kiinnostuneiden arkikeskusteluissa. Tieteen valtavirta näkee kuitenkin edelleen ihmistietoisuuden puhtaasti aivolähtöiseksi ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen pelkästään aistiemme välityksellä toteutuvaksi toiminnaksi. 

Eri maissa tehtyjen selvitysten mukaan länsimaissa noin puolella kansalaisista on subjektiivisia kokemuksia, jotka he itse mieltävät oudoiksi tai yliluonnollisiksi – sellaisiksi, että eivät osaa niitä omalla järjellään selittää. 

Kaikki kokemuksesi voidaan selittää – vai voidaanko?

Psykologian valtavirtaa edustavat tutkijat kuitenkin vakuuttavat, että ei hätää – kaikki voidaan selittää sattumina ja ajattelun virhearvioina. Esimerkiksi psykologian tohtori Jukka Häkkisen aihetta käsittelevää kirjaa mainostetaan: ”Monet vaikenevat näistä erikoisista kokemuksistaan, koska pelkäävät että heidät leimataan poikkeaviksi, jopa hulluiksi. Arkailuun ei kuitenkaan ole mitään syytä, koska psykologian ja neurotieteen uudet tulokset selittävät nämä kaikki ilmiöt. Niissä ei ole mitään outoa!”

Tehy-lehden tekemä yhteenveto em. Häkkisen kirjasta antaa hyvä kuvan siitä, mihin tämän hetken tiede jo yltää ja ”millaisia tepposia” aivosi sinulle mahdollisesti tekee.

Meidän näkemyksemme, on että aika paljon voidaan selittää tieteen uusien löydöksien pohjalta, mutta ei kuitenkaan ”kaikkia ilmiöitä”.

JOS sinulla on kokemuksia, joita et voi selittää järjelläsi eivätkä ne mielestäsi selity esim. em Tehyn jutussa havainnollistetuilla tavoilla, lähetä meille tarinasi. Keräämme näitä tarinoita nimenomaan suomalaisilta. Joku on kokenut ihmeen kaltaisia asioita luonnossa, toinen rakkaussuhteessaan, kolmas hädän hetkellä. Hienoa, jos jaat oman tarinasi.

Jasper Pääkkönen kalassa – esimerkki tietoisuuden kenttäluonteesta?

Yksi esimerkki arkielämän tarinasta, jolla on arvoa kenttäparadigma-ilmiön kannalta, on Ylen arkistosta löytyvä Jasper Pääkkösen haastattelu. Pääkkönen kertoo haastattelussa lapsuudenkokemuksistaan ja tädistään, joka ainakin kahdesti aavisti juuri oikealla hetkellä Jasperin joutuneen hätään, vaikka ei tiennyt, missä tämä oli tai mitä tämä teki. Tarinan kiinnostavin osa alkaa kohdasta 18 min 55 sek.: https://areena.yle.fi/1-2692084

Tarinan kerrottuaan Pääkkönen toteaa:

”…ei tälle ole olemassa mitään järkevää selitystä ja tämmöset asiat on hyväksyttävä, maailmassa on paljon energioita ja yhteyksiä ja asioita, joita me vielä ei tieteen keinoin osata selittää, kenties joskus tulevaisuudessa, kenties meijän ymmärrys koko tästä universumista ja kaikista energioista ja todellisuudesta tulee tieteenkin kautta joskus vielä selittämään näitäkin asioita…”

Jos sinullakin on joku vastaavan tyyppinen lyhyt tai pitkä tarina kerrottavana, olemme ilahtuneita ja kiinnostuneita vastaanottamaan sen. Emme kuitenkaan julkaise sitä ellemme erikseen sovi kanssasi julkaisusta

Tarinat voi lähettää joko alla olevan laatikon kautta tai osoitteella toimitus@rauha.rocks. Kiitos jo etukäteen!

Keskusteluohje

5 responses to “Kokemuksia

    Entisen tyttöystäväni Helsingin Vallilassa asunut äiti oli jotenkin herkkä ja valoisa ihminen, karjalaisnainen. Kun ystävättäreni kanssa poikkesimme hänen luonaan, hän sanoi usein, että arvasikin meidän olevan tulossa. Eräänä talvipäivänä kun kävimme vieraisilla, hän kertoi meille, että ”tännää oli käyä tos pahast, mut etiäinen oli miun puolella”.

    Anoppi oli istunut raitiovaunussa vakiopaikallaan edessä oikealla, mutta sitten hänelle oli tullut joku ”ihme tarve” vaihtaa paikkaa keskemmälle ratikkaa. Hän oli ehtinyt istua uudessa paikassa alle minuutin, kun raitiovaunu oli paukauttanut kolarin ja juuri siitä kohtaa, missä anoppi oli istunut, oli kolarin takia hajonnut ikkuna.

    Skeptisenä kyselin anopilta, muuttiko hän useinkin raitiovaunussa paikkaa kesken matkan. Sain vastaukseksi pistävän katseen ja napakan kuitin, että ei kuulemma ikinä.

    Matti M

    En tiedä liittyykö tämä jo aika vanha tapaus aiheeseen, mutta tuli mieleeni, kun luin sivunne juttuja.

    Sotareportterit puhuvat usein jännittyneestä ilmapiiristä kriisialueilla. Tuttu pariskunta oli Sarajevon suunnalla lomamatkalla vähän ennen Bosnian sodan alkua 1990-luvulla. Heidän lomansa oli pari viikkoa aiemmin kuin varsinainen sota siellä puhkesi. En unohda ikinä sitä, miten Jaana ja Juha kuvailivat pelon ja jännityksen ilmapiiriä, jonka olivat kokeneet. Se oli heille jollain lailla niin käsittämätöntä. He eivät silloin ymmärtäneet, mitä oli tekeillä, mutta jostain syystä heitä pelotti paljon enemmän kuin yleensä. Heitä oli koko ajan muun muassa pelottanut jättää mitään hotellihuoneeseensa, koska epäilivät ja pelkäsivät, että sieltä varmasti varastetaan tavaraa. Hotelli oli kuitenkin sellainen, että mitään pelättävää ei olisi pitänyt olla, eikä heiltä muistaakseni mitään varastettukaan.

    Kun meditaatiota tekee ryhmässä, se tuntuu melkein aina syvemmältä kuin yksin tehdessä.

    Teen polkupyörällä pitkiä retkiä kesäisin. Tanskassa ajellessani huomasin, että maaseudulla kulkiessa ilmapiiri on erilainen kuin kaupungeissa. Tunne oli jotenkin fyysinen eikä muuttunut, vaikka menin kaupungissa hiljaiseen puistoon. Maaseudulla ilmassa on jotain sellaista vapautta, mitä kaupungissa ei ole…

    Tämä on rakkaustarina ajalta ennen kännyköitä. Minulla oli ensimmäisen tyttöystäväni kanssa todella läheinen suhde. Voi sanoa, että yhdessä ollessamme olimme kuin yksi. Erosimme kun muutin toiselle puolelle Suomea. En ollut ex-tyttöystävääni yhteydessä koko kesänä,moneen kuukauteen,mutta sitten yhtenä päivänä minulle tuli aivan pakottava kaipauksen tunnne, että minun pitää soittaa hänelle. Minulla ei ollut puhelinta. Jouduin ajamaan pyörällä 10 km puhelinkopille. Hän vastasi,mutta puhui vain lyhesti. Myöhemmin kuulin, että hänellä oli juuri silloin ensimmäinen romanttinen tapaaminen tulevan miehensä kanssa. Tunsin siis hänen tuntemansa rakkauden satojenkilometrien päähän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *